Takaisin sivulle Muinaishistoria

 

Vuosi 1599 jatkuu

 

50. Tulikausi

 

Spider, Soze ja Jon saapuvat Yksinäiseen.

 

51. Tulikausi

 

Spider muistaa Jürgenin haluavan naisen. Joten Spider yrittää suostutella Alystä mukaan matkalle Okravuorten Laaksoon. Spider epäonnistuu täydellisesti, Alys saa käsityksen että Spider yrittää ostaa hänet 300 hopearahalla ja loukkaantuu syvästi. Jon pelastaa päivän ja saa vakuutettua Alysin tulemaan sittenkin mukaan.

 

Spider, Soze, Jon ja Alys lähtevät Laaksoa kohti.

 

54. Tulikausi

 

Spider, Soze, Jon ja Alys saapuvat Lohikäärmetemppeliin.

 

Jon houkuttelee temppeliä piinanneen griffinzombien ammuntaetäisyydelle ja koko urhea joukkio (Spider, Soze, Jürgen, Silvar ja Andor) rei'ittävät sen tulinuolilla.

 

Jürgen ei tee vaikutusta Alysiin, joka on kiinnostuneempi Jonista.

 

55. Tulikausi

 

Spider, Soze, Jon, Jürgen, Silvar ja Alys lähtevät etelään kohti skorppionimiesten maita.

 

1. Maakausi

 

Joukkio hyökkää (taas) skorppionimiesten linnoitusta vastaan kukkulajonolla. Skorppionimieskaksikko saa pahemman kerran turpiinsa, vaikka toinen näyttää hämäävästi hirveltä. Soze onnistuu kuitenkin imemään itseensä annoksen myrkkyä, joten pikaisen roviouhrauksen jälkeen joukkio suuntaa takaisin lohikäärmetemppeliin. Uhrisavujen keskellä Soze näkee näyn luolasta virtaavasta joesta, kun hän kysyy Myrskyhärältä johdatusta vihollistensa luokse.

 

3. Maakausi

 

Joukkio saapuu temppeliin. Soze toipuu kaksi viikkoa myrkytyksestä, muut hiovat vaihtelevalla menestyksellä taitojaan.

 

17. Maakausi

 

Jürgen sairastuu pahaan flunssaan ja jää Alysin hoidettavaksi Lohikäärmetemppeliin.

 

Andor löytää vanhoista kääröistä tietoja kääpiökaivoksesta. Jon epäilee että skorppionimiehet kuppaavat lohikäärmeen verta juuri sieltä.

 

Spider, Soze, Jon ja Silvar lähtevät etsimään kääpiökaivosta.

 

19. Maakausi

 

Joukkio ylittää eteläisen kukkulajonon vuorista tukea ottaen ja saapuvat illalla kääpiökaivokseen. Pitkällisen puurtamisen jälkeen kaikki kolme luolaholvin vaarattomalla ensimmäisellä tasolla oleskellutta skorppionimiestä kuolevat. Spider käväisee välillä luolaholvin vaarallisella toisella tasolla mutta pakenee nopeasti käsitettyään uhkarohkeutensa.

 

Edelleen 19. Maakausi

 

Joukkiomme leiriytyy päättäväisesti skorppionimiehiä kuhisevan(?) Kääpiökaivannon eteiseen, aikomuksenaan elvyttää taikavoimansa ennen syvemmälle etenemistä. Eipä aikaakaan kun anonyymi skorppionimies rapistelee oven takana, mutta Spiderin päättäväinen kiljahtelu pelottaa kyseisen kaaoksen kätyrin tiehensä. Mutta silti sankarimme suorittavat taktisen vetäytymisen ulkotiloihin Sozeen vaistosessa piinaavan kaaosjoukon lähestyvän kaivoksen uumenista. Vihanpito jää tällä kertaa vihaisen mulkoilun asteelle, kun skorppionit vetäytyvät takaisin kaivokseen ja sankarit vetäytyvät lähes voitokkainan leireilemään metsänrajaan.

 

Iltayömyöhällä metsänrajassa väijyily tuottaa tulosta ja kaksi ruokaa kaivokselle kuljettavaa skorppionimiestä saa peräänsä noin 4 ratsumiestä, jotka laukkaavat louhikkoisessa maastossa henkensä uhalla. Hermojaraastavan takaa-ajon tuloksena skorpparit pääsevät luolaan turvaan. Soze ohjastaa Bruce Conan Stallone -paran suoraan terävään kiveen, joka viiltää elikon mahan auki aivan tyystin. Raivoisa parannussessio kuitenkin tepsii, eikä auenneesta mahasta ylijääneet osat kuten maksan, munuaisen, pernan ja sydämen puuttuminen tunnu haittaavan Brucen taivalta.

 

Lopulta 20. Maakausi

 

Seikkailijat aloittavat päivän kyttäämällä skorppareita metsänrajassa. Lopulta kärsivällisyys palkitaan, ja skorpparit ilmaantuvat luolastosta suorittamaan aamutoimiaan ja muutenkin meno on lähes yhtä jännittävää kuin Avarassa Luonnossa konsanaan. Pitkällisen kärvistelyn jälkeen iltapäivällä lopulta alkaa tapahtumaan, kun peräti 5 skorpparia kävelee liian lähelle metsänrajaa jossa joukkueemme on heitä kytännyt pitkään ja hartaasti kaikki mahdolliset ammuskeluloitsut viritettyinä. Lopulta vain yksi skorppari kuolee raivoisan ammuskelun ja vielä raivoisamman pakoonratsastelun ja -juoksentelun seurauksena. Tästä on epäilemättä hyvä jatkaa...

 

Edelleen 20. Maakausi

 

Pitkällisen arpomisen jälkeen urhea joukkio päättää kaartaa pakoratsastuksensa vanhalle väijypaikalle metsänrajaan polun pohjoispuolelle. Jäljelle jääneet neljä haavoitettua mutta ärsytettyä skorpparia taas jäivät väijymään joukkuetta heidän edelliselle väijypaikalleen polun kohdalle, myöskin metsänrajassa. Tämän käsittämättömän jännittävän väijymiskisan laukaisevat Spider ja Soze tulittamalla epähuomiossa liian avoimeen paikkaan jäänyttä skorpparia. Tästä kimmastuneena skorppionit aloittavat raivoisan etenemisen metsän suojissa kohti heittoasetaisteluun ilmeisen mieltynyttä joukkuettamme. Näin radikaali tapahtumien käänne ei kuitenkaan sovi sankareille, vaan he karauttavat avoimeen maastoon jättäen skorpparit (taas kerran) väijyttämään heitä metsänrajaan.

 

Tilanteiden edetessä näinkin huimaavaa tahtia Jon tekee piristävän poikkeuksen ja onnistuu lähes täydellisesti johtajaskorpparin havainnoinnissa ja ampumisessa usean sadan metrin etäisyydeltä ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ampumaan siltä käden toimintakelvottomaksi. Hämmentävää kyllä myös Soze osuu täysin suojassa olevaan skorppionisankariin, mutta tyytyy osoittamaan että halutessaan osuu muttei välttämättä halua vahingoittaa kaaoshirviöitä. Tästä mestarillisesta jousiammuntakyvystä pelästyneet skorpparit päättävät perustaa seuraavan väijytyspaikan turvallisesti metsän siimekseen.

 

Uuden pitkällisen arpomisen jälkeen urhomme ratsastavat kaivoksen suuaukolle ja Soze ja Jon käyvät tutkimassa koko tyhjän kaivoksen. Luolaholvin vaarallinen toinen taso osoittautuu mainettaan löysemmäksi kun siellä ei ole yhtään vastustajaa myrkkypiikeistä puhumattakaan. Sen sijaan sieltä löytyy haava Lohikäärmeen suonessa, josta katalat skorpparit valuttavat verta pahamaineista uutettaan varten. Jon onnistuu meditoimaan mahdollisen parannuskeinon jolla parantaa haavaa. Tämä vaatii tietyn rituaalin opiskelemista, johon varsin onnekkaasti on olemassa käärö Lohikäärmetemppelissä. Jon tukkii haavan väliaikaisesti siteellä, rikkoo tyhjät tynnyrit ja ottaa Loharin verta sisältävän tynnyrin mukaan.

 

Lopulta seikkailijat alkavat saada tarpeekseen loppumattomasta taistelustaan ja karauttavat kohti skorpparien oletettua n:nettä väijytyspaikkaa, edelleenkin siellä samaisessa metsänrajassa. Ilmeisesti kuitenkin Barrel of Victoryn esitteleminen kyttääville skorppareille on liikaa ja haavoitetut, ärsytetyt, nöyryytetyt ja ennenkaikkea voitetut skorpparit päättävät kaikota maisemista. Lopulta sankaritkin huomaavat tapahtuneen. Soze tekee kunnon rovion noin neljästä skorpparista (kukapa niitä laskemaan). Raivoisan päivätyön tehneenä sankarit suuntaavat takaisin Lohikäärmetemppeliin.

 

23. Maakausi

 

Joukkue saapuu Lohikäärmetemppeliin tavaten matkalle vain kaksi skorppionivartijaa kukkuloilla, mutta kumpikaan osapuoli ei ole kiinnostunut haastamaan riitaa, mikä on sinänsä varsin yllättävää.

 

30. Maakausi

 

Jon saa opiskeltua kymmenen tuntia kestävän rituaalin jolla parantaa Lohikäärmeen haava. Muut ottavat viikon lähinnä levon kannalta, tosin Spider yrittää udella Andorilta tietoja skorppionien lohariuutteesta. Soze luultavasti nauttii koko viikon temppelin lähes ehtymättömistä riisiviinavarastoista, mutta tässä ei mennä yksityiskohtiin.

 

31. Maakausi

 

Soze, Spider, Jon ja Silvar lähtevät kohti kaivosta. Alys jää temppeliin hoitamaan edelleen kuumeista Jürgeniä, Andor vartioimaan Lohikäärmeenveritynnyriksi kutsuttua artefaktaa.

 

33. Maakausi

 

Joukkue saapuu kaivokselle. Pitkällisen kyttäyksen jälkeen Soze avaa luolaholvin viimeisen tason viimeisen huoneen oveen, jossa sankareita kytännyt skorppioniwalktapus olikin jo varsin nälkäinen ja raivoissaan. Jon yllättää kaikki ja kerrankin käyttää paljonmainostettuja lohikäärmevoimiaan ja hönkii pahaa-aavistamattoman walktapuksen melkein hengiltä yhdellä tulenlieskalla. Soze lopettaa puolikuolleen kaaoskeskittymän etenemisen yhdellä huonosti tähdätyllä kirveeniskulla.

 

Soze & kumppanit raahaavat paloitellun walktapin ruumiin ulos. Jon aloittaa kymmentuntisen parannusrituaalin.

 

Edelleen 33. Maakausi, yhä aamupäivä

 

Jon ehtii seremonisoida ritualisointiaan vain vajaan tunnin, kun Sozeen häränkatse tavoittaa neljä luolaa lähestyvää silvottua skorppionimiestä, jotka viimeksi(kin) epäonnistuivat kaivoksen puolustamisessa. Nerokkaasti sankarijoukkiomme telkeää vankkaakin vankemmat kääpiöovet siksi aikaa, että hätäisesti manatut Bagogin kuoret katoavat skorppareista. Sen jälkeen melee-taistelussa skorppionisotilasosasto tuhotaan viimeiseen pistimeen asti, vaikka Jon päättää antaa hieman tasoitusta heti alkuun ampumalla Sozea jalkaan raskaalla varsijousella. Jon kuitenkin lopetti varsijousen käyttönsä (tässä taistelussa) siihen, joten Silvar pääsi rauhassa silpomaan vastustajansa taidokkaasti miekallaan sillä aikaa, kun Soze kiskoi vasamaa lävistetystä jalastaan.

 

Taistelun jälkeen Soze yllättäen uhraa ruumiit Myrskyhärälle ja Jon aloittaa sinnikkäästi yli kymmenenentuntisen rituaalin jälleen alusta.

 

Lopulta 33. Maakausi päättyy

 

Jon onnistuu rituaalissaan hyvin ja onnistuu sulkemaan Lohikäärmeen haavan. Jon arvioi erehtymättömästi, että skorppioneilla on riittävästi voimia uusia haava ainoastaan Bagogin pyhäpäivänä.

 

35. Maakausi

 

Aamuyöstä peloittava Grampus hyökkää leiripaikkaan. Soze osoittautuu hirviölle pelkäksi suupalaksi joka joutaa nakata kuolleena tantereeseen. Lopulta Jon rohkaistuu singahtamaan piilopaikastaan esiin ja lopettaa otuksen yhdellä naginatansivalluksella. Spiderin ripeiden parannustoimien ansiosta Sozeen henki ei ehdi aloittamaan matkaansa pois maallisesta ulottuvuudesta.

 

36. Maakausi

 

Joukkio saapuu Lohikäärmetemppeliin ja Sozekin pääsee Alysin taitavaan hoitoon.

 

43. Maakausi

 

Koko temppelin asujaimisto (voittamaton Spider, shokistaan parantunut Soze, lisää noviiseja tarvitseva Jon, itsevarma Silvar, kääröihin uppoutunut Andor, edelleen kuumeinen Jürgen ja välillä parannustöissään onnistuva Alys) lähtevät talvea pakoon kohti barbarismia.

 

46. Maakausi

 

Spider pitää Yksinäisessä upean puheen jota täydentää walktapin ruumis. Soze kohoaa Yksinäisessä kansallissankarin asemasta yhä ylemmäs ja myös muiden status nousee huimasti.

 

47. Maakausi - 21. Pimeä kausi

 

Jürgen jää asustelemaan Yksinäisen liepeille. Soze ja Silvar heittävät mutkat Urholassa, jossa Soze epäonnistuu jälleen pääsemään Myrskykaaniksi. Loput menevät suoraan Alda Churiin, jossa Jonin loistava argumentointi voittaa jälleen lukuisia uusia noviiseja puolelleen. Joukkio viettää pimeän kauden alkupuolen Alda Churissa ja suunnittelee käyvänsä Lohikäärmetemppelissä pimeän ajan loppupuolella Sisäisen Mestariuden polun kaikkein pyhimpänä päivänä.

 

22. Pimeä kausi - 32. Pimeä kausi

 

Joukkio lähtee kohti Lohikäärmetemppeliä uhmaten kaikkia Pimeän ajan mahdollisia, mahdottomia ja ennen kaikkea kuviteltuja vaaroja. Jon houkuttelee matkaan synkän Nar-nimisen Humaktin palvojan. Luonnnollisesti myös Silvar ja Andor lähtevät mukaan.

 

Matka sujuu solaan asti loistavasti. Siellä wannabe-sankarimme törmäävät ehtaan Hollriin keskella lumimyrskyä. Jon turvautuu lohikäärmekykyihinsä ja sulattaa moisen jääkimpaleen. Ihmeellisen jäisen portin johonkin toiseen paikkaan/aikaan ja sen edessä taikovan Hollrisankarin joukkueemme päättää todennäköisesti varsin viisaasti jättää rauhaan ja pyrkii pääsemään sodan läpi. Matkalla he törmäväävät vielä yhteen Hollriin, joka kuitenkin hieman nolosti hajoaa sirpaleiksi Spiderin äärimmäisen hyvin tähdättyyn lingonammukseen.

 

Solasta päästyään myyttiset soturimme tarpovat lumikinosten ja autiolta vaikuttavan Laakson läpi temppeliin ilman kummempia vastoinkäymisiä.

 

33. Pimeä kausi, Sisäisen Mestariuden Polun Pyhä Päivä

 

Jon valmistautuu noviiseineen (Andor ja Silvar) huolellisesti vuoden tärkeimpään Lohikäärmeenpalvelukseen ja epäonnistuu siinä karkeasti. Lohikäärmeen ja sen palvojien entisestään hatara kudos rakoilee merkittävästi.

 

34. Pimeä kausi

Kuusikko seikkailee itsensä Usvajahissuon eteläpuolella olevan kahluupaikan luokse ja päättää ylittää joen aamulla.

 

35. Pimeä kausi

 

Sankarijoukkio joutuu kahluupaikan toisella rannalla lumikinosten alla kytänneiden ghoulien väijytykseen. Ghoulien lähes yllätyshyökkäys ja ennenkaikkea lamaannuttava ulvonta osoittautuu tappavaksi yhdistelmäksi joukkiolle. Silvar ja Spider (parannettuaan ensin nuolenhaavan jalastaan) reagoivat ehkä parhaiten juoksemalla karkuun saartorenkaasta. Nar huomaa kohtalonhetkensä tulleen päästessään taistelemaan epäkuolleita vastaan, mutta se toteutuu liiankin kirjaimellisesti hänen jäädessä todella nopeasti alakynteen taistelussa kahta ghoulia vastaan ja joutuessa näiden syömäksi. Andor taistelee urheasti mutta joutuu jousighoulin maalitauluksi ja kuolee ghoulimystikon ravitessa itseään hänen oikean pohkeensa kustannuksella. Juurikaan paremmin ei mene kaikkien soturien perikuvalla ellei suorastaan ilmentymällä ja vapaan maailman toivolla Sozeella. Ulvonta turruttaa hänen kirveskätensä ratkaisevalla hetkellä ja vaikka isomiekkaghoulin pää halkeaa nasevalla kirveeniskulla, niin yöpeikkoghoulin kovat ja tarkat iskut ovat tappavia ja näin ennestään pakkasen heikentämä Kaiser katkeaa muttei taivu kuolevana hankeen. Hieman yllättäen Jon pitää pintansa taitavaa viikateghoulia vastaan ilman suurempia ongelmia.

 

Taistelun kulku kääntyy dramaattisesti ghoulitaikurin keskittyessä ulvomisen sijaan Andorin jalan kaluamiseen. Sankareita (vielä elossa olevia siis) piinannut pelko ja masennus hälvenee. Spider niittää ghouleja Orlanthin ukkosella ja huomattavasti tehokkaammin omatekoisella sauvalingollaan. Jonin naginata irroittaa ghoulien jäseniä ja äärimmäisenä taisteluonnen kääntymisen osoituksena lekaa käyttelevän ghoulin päättäväinen huitaisu murskaa hänen oman jalkansa. Jopa Silvar rohkaistuu ryntäämään takaapäin jousighoulin kimppuun ja hoitelee sen taidokkaasti yhdellä miekansivalluksella.

 

Taistelun hieman laantuessa Spider käyttää aikaikkunansa tehokkaasti hyväkseen ja rientää parantamaan Sozea, kun taas Jon käyttää mystillisen ensiapu-fetchinsä uskollisen, urhoollisen ja taitavan Andorin vammojen paikkailuun. Onnellisesti Sozeen henki ei ollut vielä ehtinyt aloittaa matkaansa Härän tykö taivaallisiin kaaoksenpieksumismaastoihin. Jon onnistui myös Andorin parantamisessa turvautuen Lohikäärmeen tahtoon. Tosin molemmat ovat edelleen halvaantuneita ghoulimyrkyn vuoksi. Nar sen sijaan oli kärsinyt niin pahoin että vaikka Humakt olisi suonut hänen parantamisensa tuskin mitään olisi ollut tehtävissä. Niin tämä uljas ja mahtava Humaktin soturi löysi etsimänsä jo ensimmäisen taistelunsa alkuhetkillä.

 

Halvaantuneet ja muuten vaan ruumiit nostetaan hevosten selkään ja Spider, Jon ja Silvar taluttavat ne lumikinosten läpi entiseen Hydran luolaan. Jon pitää vammautuneista hyvää huolta epäonnistuen molempien hoitotoimenpiteissä. Mutta sekä Soze ja Andor ovat edelleen halvaantuneita eivätkä voi siten valittaa, vaikka etenkin Andorilla on valtavia tuskia ghoulin järsimän jalkansa vuoksi.

 

36. Pimeä kausi

 

Kolmikko taluttaa hevosensa taakkoineen solaan. Kirkkaassa pakkassäässä he näkevät että jääportti on edelleen pystyssä. Samoin kuin sen ympärillä ringissä seisovat täydellisen liikkumattomat sadat Hollrit. Jostain syystä he päättävät kiertää tämän kauniin mutta vaarallisen näkymän kaukaa ja saapuvat illansuussa yksinäiseen.

 

37. Pimeä kausi

 

Chalana Arroyn papitar ja noviisit (mukana tietysti Alys) hoitavat Soze ja Andoria. Ghoulien myrkyt saadaan imettyä heidän runnelluista ruumiistaan ja paranemisennusteet ovat suotuisia erityisesti fyysisten vammojen suhteen. Tästä poikkeuksena Andorin oikea jalka, joka ei ollut enää pelastettavissa vaan jouduttiin amputoimaan.

 

Spider, Jon ja Silvar jäävät yksinäiseen seuraamaan ystäviensä hidasta toipumista ja odottelemaan pimeyden, kylmyyden ja lumen voimien väistymistä Orlanthin tuulien edessä ja myös mahdollista Lunarien invaasiota jonka on huhuttu tapahtuvan ensi keväänä.

 

38. Pimeä kausi - 7. Myrskykausi

 

Soze paranee ennemmin kuin myöhemmin ja ratsastaa Spiderin ja Jonin kanssa Alda Churiin lopputalven viettoon. Jon onnistuu valtavista vastoinkäymisistään huolimatta värväämään urhean ja pelottoman maanviljelijänuorukaisen kulttiinsa. Spider kuitenkin kertoo Ohtolle kauhujuttuja peloittavista ja kammoittavista skorppionimiehistä, joten varsin viisaasti Ohto päättää jäädä kotitilalleen kasvattamaan nauriita.

 

Sankarilliset seikkailijat viettävät muutaman viikon kuka mitenkin, Soze saa panssarinsa korjautettua ja Spider huijattua kääpiöiltä pistoolitoistovarsijousen(!). Toisaalta kääpiöiden on sanottu korjaavan virheensä ennemmin tai myöhemmin. Kuunneltuaan tovin jokakeväisiä Lunar-invaasion uhkahuhuja kolmikko ratsastaa rinta kaarella Yksinäiseen.

 

8. Myrskykausi

 

Orlanthin tuulet puhaltelevat muutoksen tuulia Yksinäisessä! Värvääjät Urholasta vievät raavaimmat kylän soturit ja metsästäjät (käytännössä sama asia, valitettavasti) Sartarin pohjoisrajan linnoituksiin 'koulutettavaksi'. Samalla jokin kauhistuttava olento vainoaa Yksinäisen karja-, vuohi-, lammas- ja metsästäjälaumoja.

 

9. Myrskykausi

 

Spider, Soze, Jon, Silvar, sekä kaksi metsästäjänplanttua virittävät uhrilammasansan pedolle metsänrajaan.

 

10. Myrskykausi

 

Peto ilmestyy aamuyöstä metsästä ja syöksyy uhrilampaiden kimppuun. Se osoittautuu valtaisan kokoiseksi tiikeriksi! Ojassa kyttäävät sankarit kuitenkin reittävät nuolillaan ja pikkukivillään tämän hämmästyttävän pedon. Soze epäonnistuu sankaritiikerin hengen lähettämisessä taivaallisille metsästysmaille, joten se jää todennäköisesti vainoamaan seikkailijoita ja Yksinäisen kylää maailman tappiin asti. Yksinäisen klaani antaa palkkioksi hienon ratsuhevosen, joka annetaan tähän asti jalkamiehenä taistelleelle Silvarille.

 

11. Myrskykausi

 

Riittävästi tiikerikuninkaan surmaamisesta levättyään Spider, Soze, Jon, Silvar sekä uuden upean puujalan saanut Andor lähtevät matkaan kohti Lohikäärmetemppelin kauhuja, mukanaan ainakin vuoden eväät.

 

12. Myrskykausi

 

Solaan kiivetessä Soze kuulee etäistä karjuntaa pohjoisesta. Joukkueellinen sankareita ratsastaa lähemmäksi kuuntelemaan, mutta koska Spider päättelee kyseessä olevan surullisen kulkukissan, joukkio päättää jättää kissan rauhaan ja ratsastaa takaisin solaan.

 

13. Myrskykausi

 

Seikkailijat yöpyvät ghoulitaistelun tantereella, joka osoittautuu sijaitsevan Usvajahis-suon kahluupaikan länsipuolella. Tämä siitä huolimatta, että paikalla kaarteli kankeahkosti lennellyt harpyijankuvatus.

 

14. Myrskykausi

 

Illan saatossa Jon huomaa epäilyttävän näköisiä skorppioninjälkiä kukkulalinnoitukseen johtavalla polulla. Linnoitus osoittautuu tyhjäksi, mutta Lohikäärmetemppelin ovien kimpussa ahertaa kolme skorppionimiestä sekä yhtä lukuisa joukko vihaisia simpansseja! Sankarit loitsivat jonkin aikaa raivoisasti, mutta Jon on niin pois tolaltaan temppelin häiritsemisestä ettei kykene meditoimaan ollenkaan. Andor jää kyttäämään metsänrajaan kun loput karauttavat kohti oletettuja vihollisia. Nämä kuitenkin huomaavat ratsumiehet nopeasti, ja simpanssit hyppäävät skorppionimiestin selkään ja ratsastavat tervehtimään kauan kadoksissa olleita serkkujaan, ovathan simpanssit läheistä sukua etenkin Spiderin kanssa.

 

Epäreilusti seikkkailijat aloittavat jousiammuntataistelun satoja metrejä ennen vastustajien linkojen kantamaa, joten päällikköskorppari hyytyy puolimatkaan Jonin tarkkojen laukausten ansiosta. Myös keisarisimpanssin lähettämä hirmuinen varjo-olento katoaa Spiderin ja Sozeen rei'ittäessä sen vimmalla ammuksillaan. Vastustajat eivät kuitenkaan masennu noin pienistä vastoinkäymisistä, vaan kaksi ratsukkoa jatkaa täyttä ravia kohti barbaareja, kun taasen simpanssihallitsija taikoo esille uuden, entistä heiveröisemmän varjo-olennon kaikkien elollisten olentojen kiusaksi.

 

Valitettavasti heiveröinen varjo-olento, kuten loputkin hyökkäystä tehneistä kaaoksen, pimeyden, myrskyn, valon ja kaaoksen joukoista, osoittautui liian heiveröiseksi vastaanottamaan Spiderin et co. tulitusta parin meleevuoron ajan. Niinpä lähitaistelu osoittautui pakolliseksi mutta tapojen vaatimaksi muodollisuudeksi. Jon keräili tyylipisteitä käymällä kärventämässä lohikäärmelieskoillaan skorppionimiesten puolijoukkuekuningasjohtajan. Soze taasen urheili muuten vain väistellen ansiokkaasti kuusiraajahalvantuneen skorpparin happosuihkuja.

 

Ansiokkaan taistelurupeaman päätteeksi joukkio keräsi verrattoman lootin, muutaman karkeatekoisen ja hikisen nuijan & keihään, tosin Spider hoksasi takavarikoida mittamaatoman arvokkaan johtajasimpanssin varjopussin. Soze uhrasi kaikki pahuuden, yön ja iltahämärän otukset Myrskyhärälle ja saikin aavikkotuulet riipimään taas esille hänen otsaansa kaiverretun pahantahtoiselta kaaostaikuudelta suojaavan riimun. Lohikäärmetemppeli oli kuitenkin täten pelastettu ja Jon lähes kasvatti mahtiaan Lohikäärmen kanssa meditoidessaan. Jon kuitenkin näki näkyjä, kuten tavallista haistellessaan suitsukkeita, ja päätteli että hänen lähitulevaisuuteensa kuuluu simpanssien grillaaminen.

 

15. Myrskykausi

 

Jon meditoi lohikäärmetaikuusloitsurituaalitaikansa temppelissä. Jon päättelee Lohikäärmeen ajatuksista, että kaaosjumala on vielä heikohkossa kunnossa ja nyt olisi oikea vuodenaika käydä pieksumassa sitä.

 

16. Myrskykausi

 

Soze, Spider, Jon ja hyväkäytöksinen Silvar lähtevät temppelistä kohti pohjoista ja väistävät dinosaurusta.

 

17. Myrskykausi

 

Metsässä asunut simpanssi tippuu puusta seikkailijoiden myötävaikutuksella ja päättää menehtyä huomatessaan muut vaihtoehdot vielä huonommiksi. Seikkailijat eivät tästä masennu, päinvastoin, vaan jatkavat Laakson Pohjoiskärjen Luolan Edustalla Olevaan Solaan. Sen eteläpäässä he huomaavat kolme särmää vartiomiestä. Nämä kaksi simpanssia ja yksi skorppari joutuvat antautumaan (=heittämään henkensä) ankaran tulituksen edessä. Tämä on kuitenkin vasta puoli voittoa, jos sitäkään, sillä kohta metsän siimeksestä ryntää peräti viiden skorppioni-ihmisen ja kolmen simpanssin raivoisa joukko-osasto. Tyhmästi ensimmäisinä ryntäilleet skorppioniheimojen ylipäälliköt, kuninkaat ja tuhansien taistelujen veteraanit joutuvat antautumaan (=tiedät kyllä mitä) valtavan taikuusammuskuuron sataessa niskaan. Spider tuhoaa lingollaan johtajasimpanssin, mutta erehtyy turvautumaan Orlanthin taikuuteen yrittäessään kärventää salamalla seuraavaa simpanssia. Orlanth pettää Spiderin jälleen, tai toisinpäin, mutta jokatapauksessa Spider saa vaan käristettyä simpanssin tuuheat ja hyvinhoidetut rintakarvat. Simpanssit sen sijaan tekevät sen missä ovat parhaita, vaikka se ei ole kaunista, eli tappavat Spiderin kahdella hyvin tähdätyllä lingonkivellä.

 

Myös meleetaistelu sujuu hyvin (kaaoksen kätyreiden kannalta), kun sekä Jon että Silvar hämääntyvät kummallisen näköisestä skorppionimiehen naamataulusta. Sozea suojelee ainoastaan Myrskyhärän siunaus ja hänen kirveskätensä, kun hän pienen hapuiliun jälkeen alkaa halkomaan skorppionimiehiä tuttuun tyyliinsä. Myös Jon ja Silvar toipuvat hämmästyksestään nopeasti tämän jälkeen, ja lopulta sekä skorppioninmyrkky että erityisesti lingonkivet osoittautuvat tehottomaksi lähes kaikkeen varustautuneiden seikkailijoiden edessä. Niinpä loputkin vastustajat kokevat joutuvansa antautumaan (=sitä samaa).

 

Kesken taistelun aloitettujen Spiderin elvytystoimien ansiosta Spiderin ruumis saadaan parannettua ennenkuin henki lopullisesti irtautui ruumiista. Spider onnistui pitkittämään tätä kieltäytymällä paikastaan Orlanthin Salissa, tosin samalla katkaisemalla suhteensa Orlanthiin, rikkomalla tätä vastaan kauheimmalla hetkellä ja joutumalla kultinkiroukseen. Valtavalla itsekkäällä tahdonvoimallaan Spider pakottautui kuitenkin palaamaan ruumiiseensa, tosin kultittomana hylkiönä, joka voi luottaa vain itseensä jos siihenkään. Aika näyttää, täyttääkö Spider sisällään olevan tyhjiön hakeutumalla uuteen kulttiin vai viinaksilla.

 

Viholliset on siis kuitenkin lyöty, tosin Spider on pahassa shokissa eikä taistelukykyinen pitkään aikaan. Kaaosjumalan kutsu kuuluu solan perällä olevasta luolasta, mitä tapahtuu seuraavaksi? Lähteekö sitä syleilemään Spider palvojana vai Soze kirveen kanssa? Mitä tekee Jon? Miksi Silvar oli niin innokas parantamaan Spiderin? Joko Sänkinaama ottaa yhteen lunarilaisten kanssa Sartarin pohjoisrajalla? Minne hollrit katosivat? Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin selviää ensi jaksossa!

 

Edelleen 17. Myrskykausi

 

Soze polttaa skorpparit ja simpanssit roviolla. Jon, Silvar ja Soze käyvät tutkimassa solan pohjoispäässä olevaa luolaa ja huomaavat sen olevan keskikohdasta pimeyden peitossa. Viime metreillä Soze muistaa Myrskykaanien opetukset ja päättelee pimeyden muodostuvan varjoisolennosta. Tämän huomion jälkeen sankarit suorittavat nopean perääntymisen aina Lohikäärmetemppelille asti.

 

19.-20. Myrskykausi

 

Seikkailijat viettävät kaksi päivää temppelin suojissa. Spider tointuu rautaisen yleiskuntonsa avulla uhkaavasta aivokuumeesta ja kuoleman jälkeisestä shokkitilasta. Jon seremonioi Silvarin ja Andorin kanssa. Soze kaivaa hampaitaan, joka on kunnioitettu barbaarien tapa, peräisin Praxin aavikolta jossa pitää kaivaa jatkuvasti raivoisan aavikkotuulen hampaiden väliin puhaltamia hiekanjyviä.

 

21. Myrskykausi

 

Spider, Soze, Jon ja Silvar lähtevät kohti Yksinäistä. Jon komentaa Andorin jäämään yksinään temppeliin ennalta määrittelemättömäksi ajaksi opiskelemaan Karismaattista Viisautta. Hieman joen ylityksen jälkeen seikkailijat väijyttävät ja tulevat väijytetyiksi kahden villin skorppioniheimomiehen toimesta. Pienempi ammutaan nopeasti haitolta, mutta isompi ja ilkeämpi osoittautuu varsin kovapäiseksi vastustajaksi. Sozeen näyttävän mutta tehottoman ja Silvarin rohkean mutta täysin epäonnistuneen ratsuhyökkäyksen jälkeen kultakalloinen skorppari on vahingoittumaton mutta Silvar maha auki ja myrkytettynä maassa. Spiderin henkisen olemuksen ja Sozeen kaaoksentorjunta-loitsun masentamana, sekä Jonin skalppeeraamana, mestariskorppioni joutuu vähitellen taipumaan ylivoiman edessä. Soze polttaa nämäkin kaaoksen kätyrit roviolla ja omii kaaottisen kultaisen pääkallon, jonka antaa Spiderille.

 

24. Myrskykausi

 

Seikkailijat ovat Yksinäisessä. Spider lepyttää Orlanthin anteliaalla kahden lehmän uhrilahjallaan ja katkaisee siteensä tähän Tuulen ja Ukkosen Jumalaan, Vahvimpaan Nuorista Jumalista, Ilman Pantheonin Johtajaan ja Maailman Kuninkaaseen. Spider vaikuttaa tyytyväiseltä.

 

25. Myrskykausi

 

Jon, Silvar ja Spider lähtevät Alda Churiin ja Soze Urholaan osallistumaan Myrskyhärän pyhimmän päivän juhlallisuuksiin.

 

28. Myrskykausi

 

Jon, Silvar ja Spider saapuvat Alda Churiin. Jon jatkaa Lohikäärmeenpalvojien värväämistä tutun tehokkaasti. Spider kaupittelee Varjopussia peikkotavarankauppiaalle.

 

34. Myrskykausi

 

Soze lahjoittaa kultaisen kaaospääkallon Myrskykaanille tuhottavaksi. Soze luettelee vuoden kaaoksen taltuttamiseksi tehdyt tekonsa myrskykaani-kokeessa ja yön kestävän meditoinnin jälkeen Myrskyhärkä katsoo Sozeen arvolliseksi Myrskykaaniksi. Sozeen uurastus ja lukuisat sankariteot palkitaan myös voimallisella liittolaishengellä, jonka ilmenemismuoto on Sarvekas Kypärä.

 

39. Myrskykausi

 

Soze saapuu Alda Churiin parahiksi osallistumaan Orlanthin pyhimmän päivän juhlallisuuksiin kunniavieraana eli liittolaiskultin riimuloordina, saaden asiaankuuluvat huomionosoitukset ja pelokkaat katseet. Spider pohtii varjonkutsujan ammatin hyviä puolia. Jon yrittää edelleen värvätä uusia palvojia, mutta huomaa asiansa etenevän vastatuulessa, koska Silvar katoaa parin päivän Alda Churissa oleskelun jälkeen. Saiko Silvar seikkailussa liian monta iskua päähänsä ja unohti ettei hänen olisi ollut terveellistä palata Alda Churiin? Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin selviää ensi jaksossa!

 

41. Myrskykausi

 

Jon saa lunnasvaatimuksen kidnapatusta Silvarista. Jon vie lunnasrahojen sijasta pussillisen pikkukiviä Mustan Sian majatalon takapihalle. Rosvot eivät kuitenkaan innostu hakemaan pussia Jonin kytätessä pihalla, joten Jon ottaa yhteyttä Alda Churin alamaailman asiantuntijaan. Spider ottaakin tilanteen haltuunsa, selvittää rosvojen piilopaikan ja delegoi Sozeen kustantamaan lunnasrahat. Näinpä Pavislainen rosvojoukko livistää kaupungista rahojen ja Silvarin tavaroiden kanssa. Silvar löydetään pahoin piestynä ja täydessä iskussa rosvojen talosta.

 

42. Myrskykausi

 

Spider, Jon ja Soze lähtevät aamulla takaa-ajoon. Rosvot eivät ilmesty Rankkivuon.. Donalfin puron sillalle, mutta sankarit löytävät rosvojen jäljet alajuoksulta.

 

43. Myrskykausi

 

Takaa-ajo jatkuu raivoisana Donalfinin puron vartta pitkin, vaikka Spider yrittääkin johtaa sankarijoukkuetta harhaan parhaansa mukaan. Ratsastettuaan koko yön joukkio lopulta tavoittaa roistojen leirin. Synkkänä aamuyön hetkenä, Donalfin Tasangon länsiosassa, Lohikäärmeen Virran alkulähteillä ja Lohikäärmeen Silmän tutkivan Silmän katveessa sankarit tulevat kohtaamaan kenties vaarallisimmat Pavislaiset roistot jotka koskaan ovat leiriytyneet Kuninkaantien länsipuolelle!

 

44. Myrskykausi

 

Sankarit hyökkäävät roistojen kimppuun aamunkoitteen ensihetkeä edeltävänä meleevuoroajankohtana! Kaksi vartiossa istunutta rosvoa saavat pahoja osumia taikanuolista ja lingonkivistä. Loputkin varkaat heräävät ja huomaavat että heillä on vastassaan ei enempää eikä vähempää kuin puolilegendaarinen Pohjois-Sartarin virallinen kaaoksen turma ja surma Kaizer Soze. Näinpä he päättävät antautua suosiolla. Spider saa suostuteltua Jonin lykkäämään verikostoaan tuonnemmaksi, kuten sivistyneiden roistojen ja puolibarbaarisen seikkailijajoukkion kohtaamisessa on ollut tapana jo useiden kuunkiertojen ajan.

 

Rauhanomaisen neuvotteluprosessin katkaisee Sozeen syytös siitä, että yksi pahiksista on itse asiassa kaaoksen kätyri! Rosvopäällikkö Horrath hoitaa tämän eripuran kuitenkin varsin sivistyneesti, ja pienen käsikähmän jälkeen kuristaa tämän petturin. Tämän jälkeen suuremmilta veritöiltä vältytään. Horrath valistaa sankareita Silvarin tatuoinnista, joka viittaa äärimmäisen pahamaineiseen Surman Hampaan kulttiin. Lisäksi Horrath osoittautuu varsin Wyrmitietoiseksi henkilöksi ja kertoo Spiderille kiinnostavista turistikohteista Paviksen suurkaupungissa. Joukkiot eroavat kohtuullisessa sovussa, Spiderin joukkue lähtee kohti Alda Churia, kun taas Horrath johtaa joukkonsa ryöstelemään Pyhää Maata.

 

44. Myrskykausi

 

Spider, Jon ja Soze setvivät Silvarin salaisuuksia Alda Churissa. Viisaiden Harmaiden Parrakkaiden Miesten avulla selviää, että Silvar todella on uhrannut mahtiaan Surman Hampaalle. Jon suivaantuu tästä ja erottaa Silvarin joukkueesta ja vie suurimman osan rahoista, kaikki varusteet ja hevosenkin. Itse asiassa Silvarille jää huomattavasti vähemmän omaisuutta kuin mitä hänellä oli, kun hän liittyi Jonin kulttiin. Eipä ihme, jos Silvarin murhanhimoiseen mieleen jää elämään pienoinen katkeruus tavasta, miten Jon häntä kohteli...

 

45. Myrskykausi

Spider myy oman(!) salama-artefaktansa velhokoululle ja saa maksuksi vahvistuslumouksen ja hyvin pitkäkestoisen Suoja Vahingolta -loitsun, vaikka taikaesineiden omistussuhteista esitettiinkin täysin aiheettomia epäilyjä ilmoille. Jon kohtaa kaupungilla parhaan ystävänsä Lausaksen, joka kertoo paimenystäväänsä kohdanneesta epäonnesta, joka ilmeni aivottomuutena. Lausas saa kuin saakin suostuteltua sankarimme metsästämään tätä aivoja syövää petoa. Eipä aikaakaan, kun taitavat jäljittäjämme löytävät pedon luolan Uusikeroilta. Luolasta matkamiesten kimppuun syöksyy ehta mantikore! Lyhyen ja kiivaan, mutta yllättävän pitkän ja leppoisan taistelun jälkeen mantikore on maassa lyötynä. Lausas nahkoo eläinparan yllättävän taitavasti ja niinpä Soze saa upean, haiseavan mantikoren-turkin päällensä. Kelpo päivätyön tehneenä sankarit palaavat Alda Churiin. Lausas Vuohipaimenesta tulee uusi lisä Jonin alati kasvavaan Lohikäärmeenpalvojajoukkoon.

 

46.-56. Myrskykausi ja Pyhä Aika

 

Seikkailijat viettävät Myrskykauden lopun miten kuten rahojaan tuhlaten ja kouluttautuen tulevia koitoksia varten. Pyhä aikaa menee leppoisesti maailman uudelleenluomisrituaaleja tehdessä.

 

Vuosi 1600 alkaa

 

1. Merikausi

 

Joukkio lähtee äärimmilleen viritettynä etsimään Spiderin hankkimassa kartassa kerrottua Aarrepaikkaa. Lausas seuraa Jonia kuin vuohi paimenta.

 

3. Merikausi

 

Saapuminen Yksinäiseen. Spider saa lähes puhuttua Sänkinaaman mukaan reissulle Okravuorten Laaksoon.

 

4. Merikausi

 

Spider, Soze, Jon ja Lausas lähtevät Okravuorten Laaksoon. On jälkeenpäin ennnustettu, kun retken lopputulos oli jo kaikkien tiedossa, etteivät kaikki palaa takaisin tältä kohtalokkaalta matkalta!

 

7. Merikausi

 

Synkässä ja tiheässä metsässä Laakson länsireunalla sankarit joutuvat jättiläismäisen hämähäkin verkkoihin, tosin vain kuvainnollisesti. Jättiläishämähäkki tiputetaan verkoistaan ja pikkuhämähäkit liiskataan lopulta varsin helposti.

 

Seikkailijat leiriytyvät vuorten juurelle. Iltahämärissä leiriin hyökkää kolme nälkäistä luolapeikkoa! Sinnikkäästä regeneraatiosta huolimatta kaikki peikonketaleet survotaan tantereeseen. Lausas irroitti epäitsekkäästi vasemman kätensä hämätäkseen peikkoja taistelun alkuvaiheessa, jonka jälkeen muilla olikin helppo tehtävä varmistaa voitto.

 

8. Merikausi

 

Seikkailijat löytävät Aarrepaikka-luolaholvin leiripaikan lähistöltä. Se osoittautuu lähes kaikkien yllätykseksi Wyrmien Ystävien Keisarikunnan aikaiseksi lohikäärmeeksi muuttumisen temppeliksi! Spider on luolaholvistossa kuin kotonaan ja opastaa Jonin ja Sozeen huoneeseen, jossa ovea vartioi mahtava dracoliskosoturi! Spider tulkitsee ulkoaoppimansa kirjoitukset oikein, luopuu varusteistaan, pukee ylleen valkean kaavun ja mukanaan ainoastaan vuosien työllä ja uhrauksilla ainoastaan tätä hetkeä hankitut tarvikkeet pääsee drakoliskon ohi sammiohuoneeseen. Jon ymmärtää viime hetkellä osittain Spiderin varkauden, mutta kaikki on jo myöhäistä kun Spider sulkee oven perässään.

 

Lopulta jäljellä on vain Spider, Kaapu, Sormus, Taikajuoma ja Tippa. Spider käyttää kaikki keinot oikein ja laittaa peliin koko mahtinsa. Voiko siitä seurata mitään muuta kuin uuden Tosilohikäärmeen synty?

 

Vastaus tähän kysymyksen selviää ehkä Kuplan seuraavassa osassa, mutta uusintoja odotellessa Keisari Soze ja Jon 'Lohikäärmeenpää' Keiko joutuvat pärjäämään ilman Spiderin taidokasta ohjausta ja nukkemestarin kaltaista naruista nykimistä. Tästä huolimatta sankarikaksikko ei osoita hyytymisen merkkejä, vaan päättää suorittaa pikaisen vetäytymisen luolaholvistosta. Sitä ennen he tosin ehtivät kopioimaan oven riimukirjoitukset, löytämään lukitun pronssirasian, pakenemaan ulos, palaamaan takaisin dracoliskosoturihuoneeseen tarkistamaan riimukirjoituksia toisesta ovesta ja naamioimaan epäonnistuneesti luolaholvin sisäänkäynnin. Päästyään onnellisesti tunkkaiseen ulkoilmaan Jon meditoi yhteyden palvomaansa Lohikäärmeeseen (tällä kertaa siihen Okranväriseen) ja ymmärtää hirvittivän vääryyden, elleipä jopa rikoksen tapahtuneen! Tästähän ei voi seurata kuin entistä pahempia tapahtumia, joten varsin viisaasti seikkailijakaksikko suuntaa kohti Yksinäisen tarjoamaa näennäistä turvapaikkaa, aikomuksenaan toimittaa Lausas Chalana Arroyn papittarien, noviisien ja maallikkojäsenien hoitoon.

 

10. Merikausi

 

Seikkailijantapaiset saapuvat iltayöstä Yksinäiseen bongaten metsänrajassa isohkon kuoriasen raadon.

 

11. Merikausi

 

Soze ja Jon kuulevat luotettavasta lähteestä, eli itseltään Sänkinaamalta, että Peikkokaravaanista on karannut joukko vihaisia jättiläiskovakuoriaisia. Eipä aikaakaan, kun arvostettu Kolatin Shamaani Kroisostin ilmaantuu selittämään, miten koppiksia pyörii myös hänen lomahuvilansa lähimaastossa riesaksi asti. Itse hän ei tietenkään ehdi puolustamaan tiluksiaan hengenvaarallisia otuksia vastaan, mutta tarjoaa oppaaksi ja mahdolliseksi ilmiskilveksi oppilaansa Yalmar Tuulenlapsen. Salaperäisellä vieraalla darahappalaisella korostuksella haasteleva Yalmar on suorittanut vuoden mittaisen palveluksensa Shamaanille, ja on vapaa mellastamaan ympäriinsä kuin villi tuuli konsanaan. Soze ja erityisesti Jon ottavat uuden tulokkaan vastaan suurella luottamuksella.

 

Myrskykaani, Lohikäärmepappi ja Tuulenlapsi lähtevät ratsastamaan kohti Shamaanin taloa. Eipä aikaakaan, kun Soze huomaa heitä pensaassa väijyvän mustakovakuoriaisen. Kuoriainen raatelee Bruce Conan Stallonea pahanpäiväisesti, mutta sankarit taltuttavat sen helpohkosti.

 

Seikkailijat saapuvat Shamaanin mökille. Erehtymättömästi jäljittäen he arvioivat loppujen kahden kovakuoriaisen kyttäävän heitä läheisen lammen rantapöheikössä. Eipä siis ihme, että saavuttuaan pöheikön reunaan sankareiden kimppuun ryntää kaksi kauhistuttavaa koppiaista. Jopa kaikkien eläinten kauhu, Kaiser Soze, saa hakata vimmalla saadakseen kirveensä pahiksien kestävän kuoren läpi. Mutta lopulta riittävän hakkaamisen ja Yalmarin hämmästyttävän taidokkaan varsijouseilun ansiosta molemmat hirviöt makaavat löytyinä maassa.

 

Yalmar palaa yksinäiseen, kun taasen Jon ja Soze ratsastavat Alda Churin kaukaiseen pikkukaupunkiin saakka.

 

15. Merikausi

 

Alda Churissa kaksikko muuttaa Spiderin satulalaukkuun jääneen maallisen omaisuuden sekä satunnaisen matkanvarrelta löytämänsä saaliin lähinnä yhdeksi hämäkinvastamyrkky-juomaksi. Alkemisti on surullinen ja hieman hermostunut kun ei pääse käymään kauppaa tuttuun tapaan Spiderin kanssa. Jon käännättää Aarrepaikasta kopioimansa kirjoituksen Wanhasta Wyrmistä sartarinkielelle, mutta ei valitettavasti osaa lukea sitäkään.

 

17. Merikausi

 

Soze ja Jon saapuvat Yksinäiseen, jossa Yalmar heitä jo vartookin. Soze päättää varustaa heidän uuden ihmiskilpensä besaittupanssarilla ja siten maksimoida Yalmarista saatavan hyödyn. Myös Lausas on parantunut täyteen iskuun tällä välin, joten joukkio on täydessä iskussa.

 

Vain yksi on joukosta poissa, mutta hän onkin itse Spider, nykyään Legenda, joka vanhojen ämmien juttujen mukaan pysäytti yksinään broiden ja skorppionimiesten yhdistetyn armeijan Okravuorten solalinnoitusten muureilla. Toisaalta, jostain Lhankor Mhyn arkistojen kätköistä saattaa löytyä unohdettu ennustus koskien pian koittavaa Sankarten Sotaa, johon tulee osallistumaan myös tavallinen mies, joka muuttui Lohikäärmeeksi.

 

18. Merikausi

 

Jon herää aamulla painajaismaisen yön jälkeen. Hän päättelee Okravuorten Laaksoon syntyneen jotain todella pahaa (tm), joka täytyy käydä oikaisemassa mahdollisimman nopeasti ennen kuin se saavuttaa täyden voimansa. Niinpä Jonin kannustamana myös Soze, Yalmar sekä jalkamies Lausas singahtavat kohti Okravuoria. Joukkio yöpyy solassa.

 

19. Merikausi

 

Jon onnistuu tulkitsemaan toistuvia painajaisiaan siten, että Laakson kauhistutus onkin Okralohikäärmeen kokemasta järkytyksestä syntynyt painajaislohikäärme. Näinpä Jon kannustaa joukkionsa yhä suurempaan raviin kohti Lohikäärmetemppeliä, jossa hän uskoo pystyvänsä tekemään lohikäärmeenlepytys-rituaalin.

 

Iltapäivällä joukkio saapu Usvajahis-suon eteläpuolella sijaitsevalle kahluupaikalle. Mutta eipä aikaakaan, kun Jon saa telepaattisen viestin, joka varoittaa lähestyvästä tuhosta. Jon hoitaa tilanteen lopulta tyylikkäästi piilottamalla kaikki Usvajahis-suohon. Soze arvioi erehtymättömillä häränsilmillään yli lentävän unilohikäärmeen helpoksi vastukseksi. Lohikäärmeen mentyä joukkue pakenee suolta ennen kuin Usvajahinen heidät löytää ja jatkaa matkaa kohti temppeliä.

 

Eipä aikaakaan, kuin muutamia tunteja, kun ratsumiehet saapuvat temppelille. Jonin upeat painajaislohikäärmeen harhautusmeditaatiot eivät olleet saavuttaneet täydellistä lopputulosta, koskapa temppelin ovella heitä kyttäsi painajaislohikäärme. Tästä häkeltymättömänä Jon onnistuu puijjaamaan lohikäärmettä, joka aavistaa joukkion olevan jossain aivan muualla ja lähtee heitä sieltä metsästämään. Näin kaikki pääsevät onnellisesti temppeliin ilman rattoisaa verenvuodatusta, ja Jon onnistuu upeasti lepytysrituaalissaan.

 

20. Merikausi

 

Jon vihkii Lausaksen Lohikäärmekultin saloihin. Yalmar osoittaa olevansa kiinnostuneempi palauttamaan hänelle kuuluvan aseman Lunarkultistien johtotehtävissä. Seremonian yhteydessä Jonille selviää, että jostain syystä osa alttarihuoneessa säilytetystä Tosilohikäärmeen verestä on muuttunut kivenmurikaksi. Tästä seuraa ankara kuulustelu, jossa Andor murtuu henkisesti. Lopulta Jon kuitenkin armahtaa selkeästi petollisen Andorin varkaussyytteistä, mutta ymmärtää että kunhan löytää tämän pyhänhäväistyksen tekijän, siitä on seurauksena hengen lähtö, toivon mukaan varkaalle eikä Jonille.

 

21. Merikausi

 

Jon, Soze, Yalmar ja Andor kokoontuvat keskustelemaan päivänpolttavista asioista. Soze aistii että Bagogin vuoden pyhimpään päivään on aikaa enää muutama viikko. Tämän huomion jälkeen joukkio suuntaa kohti laakson pohjoiskärkeä, tavoitteenaan tehdä loppu siellä majailevasta kaaospahispuolijumalasta.

 

22. Merikausi

 

Jon, Soze ja Yalmari Tuulenlapsi ratsastavat uhkarohkeasti dinosaurustasangon poikki. Kaikki selviävät hengissä.

 

23. Merikausi

 

Joukkio saapuu laakson pohjoiskärkeen, joita heitä odottaa vain luolan suuaukolle unohtunut varjois-olento (jonka Yalmar karkottaa miekallaan) ja puussa hyppinyt simpanssinuorukainen (jonka Yalmar karkoittaa eleillään). Soze vainuaa häränsieraimillaan kaaosjumalan jäljet, joten joukkio lähtee seuraamaan Sozeen häränturpaa.

 

24. Merikausi

 

Sozeen urhea jäljitys johdattaa joukko-osaston UsvajahisJokea alavirtaan. Ennen pahamaineista UsvajahisSuota sankarit huomaavat vedenhakumatkalla olevan skorppioninuorukaisen. Väijyksistä ammuttu yhteislaukaus tuhoaa tämän kaaoksen kätyrin. Soze arvioi erehtymättömillä häränaivoillaan, että joelta johtaa polku villien skorppionimiesten leiriin, joka on tarkalleen ottaen yhden kilometrin päässä. Tästä huolimatta Yalmar laatii seikkailijoille väijytyspaikan puoleenväliin tätä poluntapaista.

 

Väijyttyään puolisen tuntia samoojat näkevät kolmen skorpparin ilmaantuvan leirin suunnasta. Seuraa kauan harjoiteltu yhteislaukaus. Yalmar ampuu taidokkaasti taikuriskorpparin käden epäkuntoon. Soze rei'ittää kuningasskorpparia tunteella vaarattomasti useampaankin osumapaikkaan. Parhaasta suorituksesta vastaa Jon, joka ampuu varoituslaukauksen ilmaan ja heittäytyy sen jälkeen puiden juurien alle piiloon. Niinpä Yalmar ja Soze kohtaavat kaksi skorpparia rehellisissä kaksintaisteluissa. Ensimmäisten iskujen jälkeen Soze nojailee lähimpään koivuun jalka poikki ja Yalmar ryömii kohti olematonta turvapaikkaa oikea käsi irti. Jon keskittyy edelleen taistelemaan pahantahtoisten puunjuurien kanssa. Taistelun suunta kääntyy kuitenkin nopeasti, kun Soze kutsuu Orlanthin voimat avukseen ja polttaa salamalla kuningasskorpparin käden tuhkaksi vain hetkeä ennen kuin tämä oli lopettamassa Yalmarin kärsimykset lopullisesti. Kahta nuijaa käyttelevä skorppari sen sijaan sai lyötyä Sozeen maahan, mutta ei lukuisista yrityksistä huolimatta saanut nuijittua lisävammoja panssarien ja suojausloitsujen läpi. Tästä huolestuneena Ihmisenturma-kuningasskorppari suorittaa taktisen vetäytymisen aina oletettuun kotileiriin asti.

 

Ilman kuninkaansa johdatusta skorppionit jäävät nopeasti taistelussa toiseksi. Soze voittaa nuijaskorpparin selällään maaten, Yalmar parantaa itsensä ja osallistuu taisteluun yllättävillä vasemman käden skimitar-hyökkäyksillään. Jopa Jon päättää osallistua taisteluun, riuhtoo itsensä vapaaksi puunjuurien hirmuvallasta ja käy lyömässä käsipuolta taikuriskorpparia, varmuuden vuoksi ohi. Lopulta jäljelle jääneet kaksi skorpparia makaavat maassa voitokkaiden sankareiden jaloissa. Mutta päällikkö-skorppioniruhtinas pääsi karkuun, joskin käsipuolena, joten on odetettavissa ettei tämä konflikti ole vielä loppuunkäsitelty!

 

Voitokkaan taistelun jälkeen seikkailjaheerokset järjestävät uuden väijytyksen, tällä kertaa peräti skorppareiden vedenhakupaikalle saakka. Ankarasta kyttäämisestä huolimatta ei yksikään kaaoksen kätyri eksynyt seikkailijoiden maalitauluksi.

 

25. Merikausi

 

Seikkailijat päättävät lopettaa väijymisen ja lähestyvät skorpparileiriä etelästä käsin. Sieltä Sozeen häränsilmät huomaavat polun, josta on edennyt paririvi skorppareita leiriin jokin aikaa sitten. Lopulta sankarit huomaavat luolaisan skorpparien leirikukkulan ja kierrettyään sen ympäri pari kertaa hyökkäävät sen kimppuun lännestä. Jon hyökkää yhden luolan oven virkaa toimittaneen hirvennahan kimppuun aseenaan tulukset ja kynttilä. Ennenkuin Jon ehtii voittaa hirvennahkaa, heräävät sisällä olleet skorpparit tulusten hakkaamisääniin. Yalmar haavoittaa tilannetta tiedustellutta skorpparia, mutta siihen sankarien sotaonni pitkälti jääkin. Bagogin Kuorilla varustautuneet neljä klaaniskorpparia hyökkää luolasta ja taikanuoliammukset korkeintaan hidastavat niitä hieman. Näinpä sankariheerosfiguurit päättävät ottaa jalat alleen, ja onnistuvat nipinnapin juoksemaan hevosilleen, ennenkuin piilukirvestä käytellyt johtajakuningasmestarikeisariskorppionimies ehtii pilkkoa ketäään. Harvinaisen tervejärkisesti seikkailijaryhmittymä suorittaa taktisen vetäytymisen aina kahden päivämatkan päässä sijaitsevaan Yksinäisen kyläpahaseen asti.

 

27. Merikausi

 

Yalmar Tuulenlapsukainen jää samoilemaan Yksinäisen liepeillä oleville olemattomille kukkuloille, kun Jon ja Soze ratsastavat Alda Churiin.

 

29. Merikausi

 

Soze käyttää häränvaistojaan ja suostuttelee Alda Churin Kääpiön avaamaan Aarrepaikasta löytämänsä lippaan, josta löytyy Wanhalla Wyrmillä kirjoitettuja kääröjä. Jon ja Soze valmistautuvat paluumatkaan kohti Yksinäisen hulppeaa kyläkeskittymää, aikomuksenaan ehtiä parahiksi Lohikäärmeeseen Kupatulle Haavalle estämään pahisskorppareiden Lohikäärmeen Veren Kuppaus Rituaali Bagogin Vuoden Pyhimpänä Päivänä.

 

31. Merikausi

 

Jon kohtaa tavernassa kaksi myrskyhärkänuorukaista. Soze saa pari seuraajaa taitavan suostuttelun jälkeen. Jon, Soze ja Iso&Pikku-Ryhmy matkustavat Yksinäisen kyläpahaseen.

 

33. Merikausi

 

Soze KaaoksenSurmaJaTurma, Jon LohikäärmePappi, Yalmar TuulenLapsi, Iso-Ryhmy, Pikku-Ryhmy ja Lausas VuohiPaimen lähtevät Yksinäisestä tavoitteenaan estää Bagogin pahamaineiset rituaalit. Kuten arvata saattaa, oli tähtiin kirjoitettu myös tämän reissun osalta, etteivät kaikki palaa hengissä/järjissään sivilisaation pariin.

 

36. Merikausi

 

Joukkio saapuu LohiKäärmeTemppeliin, jossa Andor heitä jo nälkäisenä vartoo. Valitettavasti sankareilla ei ole mukanaan ruokaa edes itselleen. Tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi heerokset jättävät Andorin edelleen kitumaan temppeliin ja lähtevät etelänmatkalle, kohti LoharinKuppausPaikkaa.

 

39. Merikausi

 

Eipä aikaakaan, muutaman päivän päästä, kun retkikunta jo saapuukin vanhalle kääpiökaivannolle. Yön pimeyden turvin, kirottu ja kiitetty olkoon Yelm jälleen kerran, seikkailijat hipsivät kyttäämään skorppareita luolan suuaukon lähistölle. Eipä taaskaan aikaakaan, kuin muutama tunti, kun muutama skorppari uskaltautuu aamutoimilleen luolasta ja joutuu heti rei'itetyksi taika-ammusten toimesta. Tästä taas muutama sekunti ja luolan eteiskammioon meteliä ihmettelemään tullut skorppari heittää henkensä. Tästä kyllä meneekin minuutin verran vähintään, ennenkuin alkaa raivoisa meleetaistelu joukkion ja kolmen kovakuorisen kovisskorpparin välillä. Jon tasoittaa uhkaavaa tilannetta käymässä käristämässä helvetintulellaan paikalle edenneet kolme uutta skorpparia. Pitkällisen hurmehenkisen mättökisan jäljiltä kammiossa on kuolleina kolme skorpparia ja kaksi ex-berserkki-Ryhmyä, lisäksi läheisellä käytävällä on kolme hiiltynyttä&savuavaa skorpparinraatoa. Tästä on epäilemättä hyvä jatkaa, mutta mihin suuntaan Kolatin tuulet puhaltavat?

 

Kolatin tuulet puuskuttavat luolaholvin toisen kerroksen tyvenessä ja tunkkaisessa ilmastossa kohti Perimmäistä Kammiota. Kuolemaa halveksien ja omia taistelutaitojaan yliarvioiden Yalmar avaa Kammion kammostuttavan oven. Sieltää löytyykin Loharin haavapaikkaa tutkimassa Kultaisen Skorppionisankarin lisäksi jättiläsmäisen kokoinen skorppionipappi. Molemmat manaava Bagogin Kuoret suojakseen, kun kolme sankarinalkua syöksyy lähituntumataisteluun.

 

Taistelu on tuima, raivoisa, tasainen ja tapahtumaköyhä. Yritys on molemmilla puolilla valtaisa, mutta luonnolliset ja ennenkaikkea taikapanssarit ovat ylipääsemättömiä molemmille osapuolille. Lopulta taidokkaan lähitaistelutuntumataktiikkaa hyödyntänyt sankarijoukkio lyö maahan molemmat pahikset, jopa Kultaisen HaltianSurman, jonka puheet ja maine eivät valitettavasti yltäneet tekojen tasolle, tai toisinpäin. Näin ollen sankarit tekivät erinomaisen päivätyön, pieksäen pahanpäiväisesti peräti 12 skorppionipahista saman päivän aikana, kaikki ennen päivällisaikaa, jonka jälkeen on vielä runsaasti aikaa tehdä uusia sankaritekoja peräti saman päivän aikana. Jokatapauksessa luolaholvisto on siten puhdistettu, skorppioniklaani kokenut kovan kolauksen, pari tykinruokasoturia uhrattu korkeamman päämäärän hyväksi eikä Yalmar ole vieläkään päässyt hengestään. Silti on aistittavissa, että jotain suurta on tulossa, ennemmin tai myöhemmin, jostain suunnasta, ehkäpä +1, aiheuttaen jotain hämmästyttävän ihmeellistä, joka tulee vaikuttamaan uskomattomalla tavalla kaikkien sartarilaisten elämään.

 

Surmatöiden jälkeen Soze teki mikä on Myskykaanin tehtävä, eli kokosi roviot kaatuneista kaaoksen kätyreistä sekä kaatuneista myskyhärän noviiseista. Kuten tavallista, ei kumpaisiakaan jäänyt eloon kertomaan tapahtumista jälkipolvien vanhoille akoille. Soze suoritti polttouhrirituaalit ja lähetti hieman ajattelemattomasti sekä skorpparien että Ryhmyjen kuolemattomat sielut ikuiseen kadotukseen ja kärsimykseen. Tästä lannistumattomina seikkailijat jäävät luolaholviin vartomaan neljäksi päiväksi Bagogin Pyhimpään Päivään asti, onko paikalle tulossa lisää skorppareita pieksuttavaksi.

 

41. Merikausi

 

Eipä aikaakaan, kuin pari päivää, kun Toiseksiviimeisenä Yönä luolaholvin ovelle leiriytyneitä seikkailijoita tulee kiusaamaan kammottava HalvausKarhu. Vartiossa ollut aina yhtä rohkea ja päättäinen Yalmar harmonisoituu niille sijoilleen, mutta Jonin taitavahko naginatan heilautus katkaisee otuksen käden ja se pakenee Toiseksiviimeisen Yön pimeyteen. Yalmar de-harmonisoituu aamun valjetessa.

 

42. Merikausi

 

Koittaa Viimeinen Yö. Eipä aikaakaan, kun viime yönä pakoonajettu kaaoksen kätyri tulee taas kolkuttelemaan Luolaholvin Ovelle. Tällä kertaa Sozeen salpa on pitävämpi ja Sozeen valmistuminen taisteluun parempi kuin viime kerralla, jolloin hän nukkui Ryhmyjen piinatessa hänen uniaan. Niinpä harmonisointi juuttui vastataikuuteen ja Halvauskarhu lyötiin nopeasti maahan taitavien meleeaseiskujen seurauksena.

 

Voitosta(an) huolimatta Sozeen huolen uurteet eivät silinneet, vaan koko joukkio päätti hieman epäreilusti väistää koko terävimmän kaaosjoukon hyökkäyksen vetäytymällä luolaholvin ulkopuolelle, eli ennennäkemätöntä suunnitelmallisuutta. Niinpä halvauskarhut & muut aineettomat kaaoksen kätyrit saivat mellastaa loppuyön itsekseen luolastossa.

 

43. Merikausi

 

Pyhimpänä päivänä paikalle eksyy vain yksi tiedustelijasotilasskorpparisissi, joka yllätetään keskellä autiota taika-ammuksilla. Niinpä Bagogin Ilkeämieliset Rituaalit on estetty, joten hyvillä mielin joukkio suuntaa kohti Lohikäärmetemppelin kuviteltua turvaa.

 

45. Merikausi

 

Eipä aikaakaan, kun joukko-osasto saapuu Lohikäärmetemppeliin. Huolimatta uskomattomista urotöistään Jonin itseluottamus ei parene, toisaalta huolimatta uskomattomista epäonnistumisistaan Yalmarin itseluottamus ei vähene. Soze selvisi seikkailusta entisellään, tosin häntä vainoaa loppu- ja luultavasti kuolemanjälkeisen elämänsä kahden petetyn ja kaaokselle uhratun myrskyhärän henget.

 

48. Merikausi

 

Soze kärsii yhä henkisesti Ryhmyjen henkien vainotessa hänen uniaan. Urheasti hän kärsii vain sisäisesti, ainoat ulkoiset merkit ovat jatkuva irvistys ja säännölliseti toistuvat ulvaisut ja tuskankarjaisut. Niinpä tämä piinattu sielu päätyy ratsastamaan läheiseen tuhottuun kukkulalinnoitukseen ja yrittämään yhden sortuneen rakennuksen pyhittämistä Uroxille. Hän epäonnistuu.

 

49. Merikausi

 

Jon ja Yalmar TuulenSuoja ovat parantuneet hieman katalien skorppionimiesten myrkyistä, joten Soze saa suostuteltua heidät matkaan kohti Yksinäisen tarjoamaa primitiivistä sivistystä. Soze kuitenkin aistii, että vainolainen vainoaa aivan kannoilla, joten hän päättää järjestää väijytyksen keskelle aukiota. Eipä aikaakaan, kun suunnasta +1 joukkion kimppuun syöksyy entistä kauheampi, isoamiekkaa heilutteleva ja taikuudella suojattu Halvauskarhu! Jopa porukan loppuun asti hiottu taika-ampuma-asetaktiikka osoittautuu tehottomaksi, kun tämä kaaoksen kauhistuttava kätyri rynnii päälle ja osoittautuu kelpo vastukseksi koko sankarikolmikolle, jonka mukana on nyt ensimmäistä kertaa petturinelkeitä osoittanut Lausas VuohenSuoja, joka täten luultavasti pääsi Jonin 'hankkiudu-näistä-noviiseista-eroon' -listalle, jossa ovat olleet Silvar ja Andor jo ennestään.

 

Sozeen taikuus ja Uroxin riimu otsassa suojaavat otuksen harmonisointi-kyvyiltä hetken aikaa, mutta edes nelissämiehin hakattuna otus ei ota kaatuakseen. Lopulta Yalmar esittää kauan hehkuttamiaan miekkamiehen alkeistaitojaan, ja viiltelee molemmilla miekoillaan otuksen jalat varsin huonoon kuntoon. Tämä on tietenkin virheliike, koska kurpitsakarhu suuntaa harmonisointikykynsä Yalmariin, joka ei edes pahemmin vastustele harmonisointiaan. Tästä huolimatta tai tämän ansiosta kaaoksen karhu ei ehdi parantamaan haavojaan tarpeeksi nopeasti, vaan sitkeä hakkaaminen ja erityisesti Aavikon Hullun Tuulen raivoisa Haavoittaminen koituu tämän(kin) hirvityksen tuhoksi. Otus vajoaa maahan ja Soze uhraa sen Uroxille. Hän epäonnistuu.

 

50.-53. Merikausi

 

Joukkio yrittää ratsastaa Yksinäiseen ennen kuin Sozeen visioimat kaaoskauhut saavat heidät kynsiinsä. He ehtivätkin solalle asti, ennen kuin Soze aistii, että jo koittaneessa yön pimeydessä heitä kohti saapuu jättiläismäinen kaaosolento. Tällä kertaa Yalmarin taktikonkyvyistä on peräti hyötyä, kun harhautuskoukkaus metsässä onnistuu ja seikkailijat pääsevät Yksinäisen tuomittuun kyläpahaseen turvaan.

 

Yksinäisessä seikkailijat vaihtokauppaavat mittaamattoman arvokkaan KaaosSuurMiekan pariin Chalana Arroyn parannusloitsuun ja toipuvatkin hyvää vauhtia. Mutta kohta metsästäjät tuovat sanan metsässä riehuvasta kaaospedosta. Niinpä seikkailijat lähtevät hoitamaan homman loppuun, ja tekevät Lausaksen ja kahden metsästäjän kanssa väijytyksen vanhalle hirviansalle. Väijytys onnistuu ja valtava walktapuksen ja halvauskarhun sekoitus rei'itetään taika-ammuksilla, kunnes päästetään kärsimyksistään pudottuaan hirvikuoppaan. Soze uhraa sen Uroxille. Hän epäonnistuu.

 

54. Merikausi - 7. Tulikausi

 

Seikkailijat valmistautuvat Lunarin invaasioon kukin tavallaan, järkevintä olisi tietysti harjoitella hiipimistä ja piileskelyä.

 

8. Tulikausi

 

Soze, Jon ja Yalmar Tuulenlapsi kuulevat maajussien valitusta sairaista lehmistä ja lähtevätkin lähes viivana tutkimaan epäilyttävää lähdettä metsikön keskellä, jonka he epäilevät tuottavan saastunutta juomavettä. Sieltä löytyykin inhojen broiden inhoja broonjälkiä sekä Malian inha riimupussi. Taitavahkot jäljitystoimet johtavat jälkien seuraamisen Yksinäisen itäpuolella olevaan metsään. Mutta metsänrajalta löytyvät toiset jäljet, ilmiselvät lunarilaisen paraatihevosenkenkien laukkaamisjäljet johtavat metsänreunassa etelään! Jon ja Soze pohtivat hetken lähteäkö seuraamaan itään johtavia broonjälkiä vai etelään johtavia paraatihevosenkenkien jälkiä, kun taasen Yalmar pohtii johtavatko jäljet samaan suuntaan.

 

Lopulta kaverukset lähtevät seuraamaan paraatihevosenkenkien jälkiä, joiden päästä löytyy metsän laitamille leiriytynyt Lunarin armeijan paraatihevoskapteeni. Hän paljastuu Yalmarin parhaaksi kaveriksi ja lapsuudentoveriksi Haaqiviukseksi! Tunteetonta jälleennäkemistä seuraa hämmentävä tapahtumaketju, jossa Haaqivius houkuttelee Yalmaria hylkäämään nykyiset toverinsa ja Tuulen Lapseilunsa ja liittymään takaisin Lunarin Voittamattomaan Armeijaan, kun taas toisaalta Soze yrittää houkutella Haaqiviusta Alda Churiin pidätettäväksi. Haaqiviuksella on suostuttelukeinoinaan pitkäaikainen toveruus ja lupaus armahduksesta ja entisestä asemasta Lunarin armeijassa, kun taas Sozella on suostuttelukeinoinaan kirves ja lupaus pitkästä vankeudesta Alda Churin vankityrmissä. Eipä siis aikaakaan, kun tilanne kehittyy fyysisen mittelön puolelle, kun Soze ja Jon päättävät ojentaa tätä Lunarin kätyriä. Yalmar valitsee puolensa ja päättää masentaa Jonin, jossa hän toki myös helposti onnistuu. Haaqivius pysäyttää kirveenkantamalle etenevän Sozen ajatusiskulla noin viikoksi. Masentunut Jon joutuu päästämään Yalmarin karkumatkalle Haaqiviuksen kanssa ja opastaa älyttömän Sozeen Yksinäiseen parantumaan.

 

Yksinäisestä Jon suostuttelee muutaman hevosmiehen jahtaamaan lunarin kätyreitä, muttei jälkiä eikä kätyreitä tahdo löytyä. Hevosmiehet palaavat yöksi Yksinäiseen, mutta Jon ratsastaa urhesti Rautapiikin linnoitukseen asti. Sieltä hän yrittää värvätä etsintäpartiota laihoin tuloksin, mutta osallistuu urhesti sartarilaisten partiotoimintaan, edelleen ilman havaintoja lunarin kätyreistä. Lopulta Jon palaa takaisin Yksinäiseen muiden yksinäisten miesten kanssa.

 

15. Tulikausi

 

Sozeen rajallinen häränäly palailee ja Jon tilittää hänelle epäonnista retkeään Sartarin pohjoisrajalla. Lisäksi maajussi käy selittämässä Sozelle nopeasti tervehtyneistä lehmistään, mikä herättää Sozeen häränaivoissa epäilyksen siemenen, joten hän lähtee siltä istumalta Jonin ja Lausaksen kanssa tutkimaan asiaa. Sozeen häränaistit tuntevat lehmissä kaaosta, joten ei ole vaikea arvata että broot ovat olleet asialla. Soze teurastaa vaikeimman kautta yhden lehmän, jottei maajusseillekaan jää epäselväksi että on kyse kaaoksen kätyristä. Niinpä onnettomat karjankasvattajat joutuvat teurastamaan kolmannekseen karjastaan, jotka Soze erottelee terveistä elukoista sumeilla häränsilmillään.

 

Tapahtuneesta suivaantuneena Soze johdattaa joukkonsa metsikkölähteelle, josta löytyykin sekä kuvitteelliset jäljet lähteen syövereihin ja oikeat jäljet Metsään. Jon hylkää lopulta kuvitteelliset jälkensä ja jäjittää oikeat broonjäljet kuusienkatveessa olevaa vanhaa leiripaikkaa kohti. Jon, Soze ja Lausas taikovat itsensä taistelukuntoon ja etenevät pienehkön lähes 50 metriä halkaisijaltaan olevan aukion laitaan. Siellä heitä odottaa kauhistuttava näky, kun hirmuinen seepra- ja sarvikuonobrookaksikko sitoo isokokoista yöpeikkoa kuusenjuureen. Tätähän eivät voi sankarimme suvaita, vaan odottavat että broot saavat työnsä tehtyä ja avaavat sitten tulen mittavalla taika-aseammusarsenaalillaan. Sarvikuonobroon nahka osoittautuu paksuksi ja taika-ammukset enimmäkseen kilpistyvät siihen. Broot eivät jää maalitauluiksi vaan laukkaavat lähitaisteluun. Lausas lopettaa seeprabroon taistelun heti alkuunsa napakalla sauvaniskulla. Sarvikuonobroon raivoisa moukarinisku hämmästyttää jopa kaikennähneen ja -kokeneen kaaoksen surman ja turman Sozeen, ja Sozeen kirveenvarsi sotkeutuu kilven hihnoihin. Samalla kun Jon ja Lausas ryntäävät auttamaan Sozea, hätäisesti sidottu iso yöpeikko rimpuilee irti köysistä, ryntää hakemaan yhdenkäden moukarinsa ja syöksyy sarvikuonomiehen kimppuun takaapäin. Lopulta sarvikuononnahkakaan ei pelasta alivoimalle jäänyttä brookätyriä, vaan se telotaan maahan. Vähäpuheinen mutta isokokoinen peikko siirtyy nuotion ääreen syömään hirvenlihaa. Jon yrittää kommunikoida tämän huonoa sartaria puhuvan mutta isokokoisen peikon kanssa sillä aikaa kun Soze uhraa broonraadot Myrskyhärälle. Molemmat epäonnistuvat.

 

Lopulta Jon & co pääsevät peikon kanssa yhteisymmärrykseen, että he käyvät Yksinäisessä ennekuin lähtevät seuraamaan niitä neljää ihmistä, joita peikko oli jahtaamassa. Yksinäisessä Jon ei juurikaan viisastu peikkotietouden jalolla saralla, kun taas Soze käy teurastamassa taas pari lehmää joista hänen terävät häränaistinsa varoittavat. Nämä velvollisuutensa täytettyään Jon, Soze ja Lausas löytävät uudestaan aukion keskelle piiloutuneen isokokoisen yöpeikon, jonka kanssa he lähtevät jahtaamaan niitä kurjia roistoja, jotka peikon kertoman mukaan olivat surmanneet hänen veljensä. Seikkailijat ja yksi isokokoinen yöpeikko seuraavat jälkiä Metsän läpi Solaan ja sieltä yllättäen Laaksoon. Jäljet jatkuvat Usvajahissuon itäpuolelta suoraan kohti villien skorppionimiesten tukikohtakukkulaa!

 

18. Tulikausi

 

Seikkailijat hyökkäävät näyttävästi villien skorppionimiesten tukikohtakukkulaan! Valitettavasti koko tukikohtakompleksikokanaisuus on tyhjillään, mutta pahaenteiset jäljet johtavat kohti länttä. Jäljistä päätellen jäljitettävien ihmisten jäljet ovat lyöttäytyneet yhteen pirullisen, kädettömän puolikaaosjumalan jälkien kanssa! Hyvä puoli tässä on se, että jälkiä on helpompi jäljittää, joten seikkailijat jäljittävätkin jälkiä erehtymättömästi, kunnes saapuvat metsän keskellä olevan synkän metsän keskellä olevalle synkälle aukiolle jonne oli rakennettu synkkä torni Wyrmin Ystävien Keisarikunnan aikoina.

 

19. Tulikausi

 

Morachuk päättää isoimman oikeudella että iltahämärä on oikea ajankohta hyökätä pienen mutta kompaktin tilankäytön avulla pahaenteisen suureksi osoittautuvan tornin kimppuun. Ulko-ovella Morachukia hätistelee Varjo-olento, joka kuitenkin hätistetään nopeasti omaan ulottuvuuteensa takaisin. Ensimmäisestä kerroksesta löytyy lisäksi pari puolikaaosepäjumalan palvontaan sortunutta ihmissoturia suomuisine ihoineen ja kätevine torahampaineen. Heidät kuitenkin yllätetään lähes ilman taisteluvarusteita, joten heistä ei ole vastusta Sozeelle & kumppaneille, vaikka Morachuk pelästyykin pahanpäiväisesti hänen kimppuunsa manattua pienoista Varjo-olentoa ja menee piileksimään läheiseen pensaaseen muutamaksi minuutiksi. Soze koettaa vangita antautuneen vihulaisen, mutta Morachuk palaa takaisin ja surmaa tämän kaaoksen kätyrin Sozeen estelyistä piittaamatta.

 

Seikkailijat etenevät tornin aina vaaralliselle toiselle tasolle. Siellä paljastuu olevan pakanallinen temppelihuone, jota epäpahisylipuolikaaosjumala Vivarokos on hyvää vauhtia pyhittämässä omiin kummallisiin tarkoitusperiinsä. Jälleen kerran ovensuussa kyttäämässä ollut Varjois-olento karkoitetaan sinne mistä ulottuvuudusta se olikaan sinne kutsuttu, minkä jälkeen Morachuk pääsee mittailemaan Vivarokosta katseellaan. Tästä Morachuk pelästyy sen verran että juoksee ulos tornista pensaaseen piiloon muutamaksi minuutiksi. Jon, Soze ja erityisesti Lausas VuohenTurma eivät jää mittailemaan enää katseitaan, vaan sulkevat oven kiireesti. Syystä tai toisesta Vivarokos jää alttarihuoneeseen kyttäämään, eikä tule näyttämään mistä on keskikokoiset kaaosepäpuolijumalat tehty.

 

Morachuk on jälleen kerran koonnut itsensä ja johdattaa seikkailijatoverinsa uskaliaasti tornin ylimpään, eli peräti kolmanteen kerrokseen saakka. Sieltä löytyykin kaksi nohevaa ihmistaistelijaa, jotka taistelevat sekä Varjo-olennoin että jousi- ja lähitaisteluasein sankarijoukkuetta vastaan. Mutta kaikki taikakeinotkin ovat voimattomia Morachukin peloittavaa yövallia vastaan! Pitkällisen kyttäämisen yövallitusten takaa, välistä ja edestä päättää vihulaisten rynnäkkö lähitaisteluun, joka loppuu lyhyeen pääosin Jonin yllättävän taidokkaan naginatansivalluksen ansiosta, joka lopettaa hampaisiin asti panssaroituneen mestarimiekkamestarin taistelun. Hieman sitä ennen toinen, jo maahan lyöty vainolainen muuttuu mystisesti usvapilveksi juuri kun Morachuk on lopettamassa sen siihen asti loisteliaan elämän. Usvapilvi katoaa jonnekin tornin alakerroksiin jälkiä jättämättä, jättäen toki jälkeensä kelpo lootin. Seikkailijat keräävätkin lootin tarkasti talteen, ja jäävät aprikoimaan mitä tehdä Vivarokokselle. Morachukin mieltä jää kaivamaan se, että viimeinen veljensurmaajista pääsi livahtamaan karkuun taikakeinoilla. Kosto ei ole vielä täydellinen!

 

20. Tulikausi

 

Morachack päättää jäädä odottamaan aamunhetkeä ennenkuin hyökkää torniin uudestaan ja jää nuokkumaan tornin ovelle. Soze, Lausas VuohenTurma ja Jon päättävät perustaa basecampin aukion laitaan. Yö kuluu leppoisasti, mutta aamuhämäränkoitossa sekä Moracheck että ihmisistä vahtivuorossa ollut Jon havainnoivat kuuloaistimuksia metsän siimeksestä. Morachick rynnistää metsään tutkimaan asiaa ja saakin pian kimppuunsa ei enempää eikä vähempää kuin villien skorpparien pomomiesveteraanisankarin, joka jostain syystä on eksynyt paikalle. Jonin antamasta tulituesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, ei Morcachyckistä ole vastusta nimitason skorpparitaistelijalle. Skorppari pumppaa Morcachuukin käden täyteen myrkkyä, mutta saa seuraavaksi kimppuunsa kauneusuniltaan herätetyn ja siitä varsin ärtyneen kaikkien kaaosolentojen turman, surman jne Sozeen! Yli-inhimillisillä häränaisteillaan Soze huomioi myös hänen kimppuunsa hiippailevan varjo-olennon, joka osoittautuu tornista usvapilvenä pakoon päässeen ihmisroiston uudeksi olomuodoksi. Jonin ja Lausaksen liittyessä taisteluun kellistyy skorppionimiesloordi nopeasti, mutta varjo-olento osoittautuu kiusallisemmaksi vastukseksi aiheuttaen pelkoa ja kylmiä väreitä kaikissa seikkailijoissa. Soze ja Lausas pelästyvät pahanpäiväisesti varjon kylmäshokkihoitoja ja suorittavat perääntymisen aukiolla olevalle nuotiolle. Jon ja lopulta myös kätensä kuntoon saanut ja vastamyrkkyä juomaan suostunut Moracheek jatkavat taistelua varjois-pahiksen kanssa. Lopulta Jon ratkaisee tämän(kin) ongelman viipaloimalla sen riittävän pieniin palasiin aina luotettavalla naginatallaan. Morachuick huitoo vielä nuijallaan loputkin varjoisen olemuksesta manan majoille ja on siten lopulta saanut kostettua murhatyön.

 

Morachaak päättelee olevansa kiitollisuudenvelassa ihmisille jotka hienoisesti auttoivat häntä toteuttamaan kostonsa ja päättää suojella heitä ainakin siihen asti että pääsevät takaisin oman primitiivisen sivistyksensä pariin. Vivarokos päätetään jättää rauhaan torniinsa, joten koko porukka suuntaa Lohikäärmetemppelille.

 

21. Tulikausi

 

Koko porukka saapuu Lohikäärmetemppelille, jossa Andor on heitä taas pari vuodenaikaa jo vartonutkin. Jälleennäkeminen on riemuisa.

 

22. Tulikausi

 

Jon näkee unissaan unta entä Okralohikäärmeen mieltä painaa kolme uhkaa. Skorpparikuningattaren lisäksi pahiksia ovat Vivarokos ja jossain veden keskellä asusteleva pahuus. Niinpä Jon luotsaakin joukkionsa kohti Laakson keskellä olevaa järveä. Matkalla löytyy Wyrmin Ystävien keisarikunnan aikaisen kylän rauniot, jossa asustelee ehta Grampus. Muniaan puolustanut grampus silvotaan hengiltä, jonka jälkeen Morazach vielä Viiltelee sitä Rauhaisasti. Seikkailijat ottavat mukaansa kaikki grampuksen munat joita Morazach ei jaksa syödä.

 

23. Tulikausi

 

Seikkailijat saapuvat järven rantaan. Jon näkee kaukokatseellaan etelässä olevan niemen, josta on lyhyt matka saarelle, jonka keskellä on korkea torni. Jon päättää olla vielä hyökkäämättä tälle epäkuolleitten saarelle, joten joukkio ratsastaa takaisin LohiKäärmeTemppeliin.

 

24.-29. Tulikausi

 

Jon pitää seremonian Okralohikäärmeen kunniaksi eikä petä lukuisten palvojiensa odotuksia, vaan totuttuun tapaan epäonnistuu siinä. Tästä huolimatta tai kenties juuri siksi seikkailijat päättävät suunnata kohti sivistystä. Matka laakson halki sujuu rauhallisesti, mutta laskeutuessaan solasta Yksinäisen ItäPuoliseen Metsään joukkio joutuu väijytyksen uhriksi. Ovelasti puiden lehvien kätköihin viritetty ylisitkeä verkko tippuu joukon ylle ja kolme maantierosvoa hyökkää lähes avuttomien sankareiden kimppuun, mahdollisesti itsensä Silvarin jostain kaukaisuudesta kannustamana! Itse kukin taiteilee verkon ikeestä miten parhaiten taitaa. Lausas taitaa sen huonoiten lähes ainoana teräaseenaan sauva jolla ei kovin äkkiä sahata verkonsolmuja poikki, joten ilkeä rosvo takoo urhean vuohipaimenen tajuttomaksi. Sen sijaan uljaasti hevosen selässä pysytellyt Jon, makuultataistelua harjoittellut Soze sekä puremalla tiensä vapauteen taistellut Morazach osoittautuvat liian koviksi paloiksi amatööribandiiteille. Niinpä bandiitot hakataan maahan ja Morazach metsästää upeasti pakoon juosseen rosvoyksilön tarkkaakin onnekkaammalla lingonlaukauksella. Taistelun käännyttyä epäsuotuisaksi rosvojen kannalta joku-joka-on-ilmeisesti-vanha-tuttu-miekkamies ravaa karkuun, mutta onneksi hänestä ei kaiken todennäköisyyden mukaan kuulla enää koskaan, varsinkaan niissä merkeissä että hän punoisi katalia juonia Jonin päänmenoksi!

 

Laupiaat samarialaisseikkailijat päästävät kurmotetut rosvot vapaaksi taottuaan ensin heidän päihinsä hieman järkeä. Tämän jälkeen iloinen joukkue suunnistaa Yksinäisen läpi Alda Churin levottomaan rajakaupunkiin asti. Siellä Jon myy muutaman viime seikkailun lootin hyvään hintaan (ulkomaalaisäpärän hinta-asteikolla). Morazachin murahtelujen perusteella (jotka Andor Lohikäärmetemppelissä niin sujuvasti käänsi) Sozeella voisi olla mahdollisuus vaihtaa HaltianSurma-moukari Taivaanjärvellä paljon käytännöllisempään SkorpparinSurma-kirveeseen, joten joukon seuraava matkakohde on todennäköisesti Peikkomaat!

 

Eteenpäin sivulle Historia